Osa 1. Pettymys ja uusi toivo

Muutaman viikon kuluttua

 Tatiana katselee itseään aamulla peilistä.

 - Tunnen itseni aivan liian vanhaksi, hän huokaisee ja tarkastelee itseään huolella.

 - Kohta näytänkin vanhalta. Jos en olisi tullut raskaaksi, hän vaikenee ja kivahtaa itsekseen:

- Älä aloita sitä taas!

- Vaikka toisaalta, en minä vielä ole ihan rupsahtanut, vielä.

- Tämä on niin turhaa. Äh, Vivianekin heräsi, Tatiana harmittelee ja kävelee tyttärensä huoneeseen.

- Huomenta, leikittäisiinkö jotain? Tatiana kysyy lempeästi.

Ennenkuin Viviane vastaa hän huudahtaakin:

- Tietysti! Voi, olen ollut tyhmä!

 Nainen näppäilee kiihtyneesti numeron ja painaa vihreää "soita"-nappia.

 - Hei äiti.

- No hei Tatiana...

 - Voi äiti! Kaikki on aivan pilalla. Voisitko sinä... Arlette Pisarro kuitenkin keskeyttää:

- Mitä apua tarvitset?

- Voisimmeko muuttaa luoksesi? Tatiana kysyy nopeasti ja nielaisee.

- Tänne Ranskaanko?

 - Kyllä äiti. Voisin tehdä töitä tilallasi!

 - Hmmh.. Siellä taitaa olla ongelmia, hyvä on kulta. Mutta ymmärräthän että tämä on aika paljon pyydetty, välimme ovat todella huonot.

 - Suostut? Minä kyllä haluan olla sinulle mukavampi ja ja..

- Rauhoitu. Kaikki on hyvin. Voitte muuttaa vaikka heti.

 Viviane on kyllästynyt äitinsä jalkojen juuressa istumiseen ja on mennyt leikkimään.

 Hetken hän kuitenkin höristää korviaan, kuullessaan nimensä.

- Siitä tulee oikea elämys Vivianelle! Tatiana riemuitsee.

- Hillitsehän nyt itsesi. Täällä Ranskassa ei sitten tulla raskaaksi kenellekkään ventovieraalle!

- Ei tietenkään. Tiedät kyllä että se oli vahinko, elämäni paras vahinko.

- Ja raskain, Arlette huomauttaa lempeästi.

 - Nyt minun kuitenkin täytyy lopettaa. Viviane kyllästyy ja minulta loppuu saldo, Tatiana naurahtaa.

- Näkemisiin, kuuluu vielä.

- Viv, ensiviikolla me muutamme mummin luo!

- Okei, Viviane sanoo eikä selvästikkään ymmärrä mistä on kyse.

Viikon päästä

Viviane istuu jo lähes tyhjän asunnon eteisessä. 

Muutamat nojatuolit sun muut haetaan jälkeenpäin.

Tytön äiti tarkistaa vielä ettei astioita ole jäänyt vahingossa mihinkään lojumaan.

Viviane ottaa muutaman askeleen mutta lopulta tyytyy konttaamaan terassille.

Hän katsoo ankeaa pihaa. Se on ollut pikkuneidille ihan tarpeeksi hyvä leikkipaikka kuumina kesäpäivinä.

Tatiana harjaa hampaitaan. 
Salaa hän toivoo tapaavansa lentokoneessa jonkun mukavan miehen.
Mutta se tästä vielä puuttuisi jos hän saisi toisen lapsensakin vahingossa!

Nuori nainen hymähtää ajatuksilleen. Hän on nykyään todella lemmenkipeä.

Viviane on palannut entiseen huoneeseensa.

Viimeisen kerran otan sinut täällä syliini, Tatiana ajattelee.
Mutta kuin sattumankaupalla naisen puhelin soi.

 Tatiana yllättyy kun soittaja ei olekkaan tuleva vuokralainen.

- Ranskan keskussairaalasta päivää. Tatiana Pisarro, Arlette Pisarron toinen perijä? 
Kysyy virallinen ääni.
- Kyllä. Tatiana Pisarro tässä, Tatiana vastaa huolestuneesti. Mitä on tapahtunut?

 - Eilisiltana Arlette Pisarro ilmeisesti sai sydänkohtauksen, nainen ei ennätä jatkaa sillä Tatiana keskeyttää hänet samantien:
- Mitä äidille on tapahtunut? Onko hän kunnossa?
 Sanokaa että kaikki on hyvin, Tatiana toivoo mielessään.

- Olen pahoillani neiti Pisarro. Arlette Pisarro kuoli kello 2 yöllä. 
Tatiana henkäisee kauhusta.

 - Te ette ole tosissanne! Hän huutaa puhelimeen silmät kostuen.

- Olen pahoillani. Testamentti lähetettiin teille postitse. Se saapunee tänään. Päivän jatkoa.
Tatiana katkaisee puhelun ja katsoo avuttomana Vivianea.

Tatiana kantaa Vivianen eteiseen ja kuiskaa:
- Viviane, lupaa äidille että pärjäät kanssani.
2 kuukauden kuluttua

 Tatiana Pisarro, 19-vuotias yksinhuoltaja joka on menettänyt jo molemmat vanhempansa,
avaa vessanpöntön tukosta.

 Samaan aikaan hänen 2-vuotias tyttärensä Viviane leikkii huoneessaan.

Syntymäpäivälahjaksi saatu nukke on edelleen hänen lempilelunsa.

Tatiana saa lopulta työnsä valmiiksi ja katsoo itseään tyytyväisenä pelistä.

 Kahden kuukauden ajan hän on remontoinut heidän asuntoaan perintörahoilla.
Vivianen pintti-kausi, eli pinkki-kausi on alkanut, niinpä naisen piti maalata syöttötuoli.

 Rahat menivät ensisijaisesti isompiin ikkunoihin.

Ainahan hän oli ajatellut ensin Vivianen parasta, mutta nyt Tatiana oli ylittänyt itsensä.
Tapetoiminen ja vielä listojen laitto eivät meinanneet luonnistua häneltä,
mutta lopulta, hien ja veren maku suussaan nuori nainen oli saanut huoneen valmiiksi.

 - Mennään ulos, Tatiana sanoo ja nostaa tyttärensä syliinsä.

Jokapäivähän he kävivät ulkona mutta tämä reissu olisi erityinen.

Yleisesti Tatianaa ei kiinnostanut keskustaan meneminen.

Normaalisti Pisarron tytöt vain menivät hylätyille rannoille tai pieniin autioihin metsiin.

 Nyt se muuttuisi.

 Tatiana päättää että nyt heidän kuuluisi mennä keskuspuistoon.
Näyttäytyä muille simeille.

Ja hän aikoo tehdä sen tyylillä.

 Astuessaan taksiin Tatianalla on hieno olo, vihdoinkin on varaa taksiin!

 - Huomenia, taksikuski toivottaa. Mies on selvästi uusi eikä tunne Tatianaa.
- Huomenta huomenta, Tatiana toivottaa hymyillen ystävällisesti.

Kuski vaikuttaa mukavalta heidän jutustellessaan tovin.

Kuiske kuitenkin käy naapurustossa.

- Mistä lähtien Pisarron hupakolla on ollut varaa taksiin? Joku miettii.

- Kuski raukka, joutuu käymään 5 kertaa suihkussa saadakseen tuon naisen lemun itsestään! Päivittelee toinen.

 Tulee kuitenkin aika sanoa heipat taksikuskille ja astua jalkakäytävälle.

 - Nyt tiedän mitä tehdään, Tatiana sanoa ja lisää:
- Otetaan kuva meistä!

Kojuun astuessaan Tatianalla on epävarma olo, 

entä jos kuvaaja ei suostuisi ottamaan hänen rahojaan vastaan?

Ulos teltasta astuessaan Tatianan naamaa koristaa myrtynyt ilme.

 Sitten hän kuitenkin purskahti nauruun.

- Näitkö sen miehen naaman? Hän olisi voinut samantien vaikka kysyä olemmeko tosissamme!

Vivianeakin nauratti, se kuitenkin johtui kutitushyökkäyksestä jonka äidiltään saa.

Myöhemmin

Taksikuski oli kertonut vaimonsa uudesta sekatavarakaupasta.
Tatiana loppujenlopuksi sai lastenhoitajan ja pääsi tutustumaan kauppaan.

 Kauppa oli täynnä kaikkea ihanaa, ja jopa yllättävän halpaa.

 Tatiana ihastelee etenkin käsintehtyjä tuotteita, miten kukaan onkaaan näin taitava, 
hän miettii.

 Pian kuitenkin on aika jonka hän oli tälle kaupalle suonut ohi.

Kassan kautta 19-vuotias neiti lähtee kotiin eikä arvannutkaan mikä häntä odottaisi.

Kotona

Tatiana kävelee tottunein askelin postilaatikolle.

Tänään laskujen seassa on myös pieni kirjekuori jonka päällä oli Tatianalle
suorastaan liian tutulla käsialalla kirjoitettu lähettäjän nimi,
Aimee Bosse.

- Senkin riiviö, Tatiana mutisee hymyssä suin.

~

Oi, kuka onkaan tuo Aimee?

Asiasta Elvikseen, tämän osan kanssa meni kauan. 

Syy ei ole mikään uusi varmastikkaan teille, 

väsymys, laiskuus ja koulu.

Ehkä tämä viikon flunssakin oli osallisena.

Noh, tylsä osa. Mutta ensi osa, lupaan että silloin aletaan keittää kunnon soppaa!

Ja ensi osa tulee vähän aikaisemmin kuin tämä.... 

Sitten vielä se, että Vivianen nimi on Viviane ei Vivianne.

Mulla on ne menneet sekaisin, hyvä minä, joten päätin selventää.

Pyydän vielä anteeksi laatua, mutta ottaisin huomioon,

että mä olen vielä alakoululainen. 

Kiitos, 

Omenainen