Osa 4. Sydämen kutsu

Monta viikkoa myöhemmin

 Tatiana oli kuluttanut aikansa siivoten.

 Hän oli tukahduttanut tunteensa ja keskittynyt jälleen täysin rakkaimpaansa, Vivianeen.

Vaikka toisaalta saattoi luulla naisen seurustelevan roskapussin kanssa...

 Päivät kuluivat ja kesä loppui.

Mutta Tatiana siivosi, laittoi ruokaa ja opetti Vivianea potalle.

 Lopulta saattoi sanoa syksyn tulleen.

 Monet viettivät aikaansa keskuspuistossa.

 Tai vain kuunnellen puiden huminaa ja ottaen lomaa kaupungin melskeestä.

 Myös ikävä flunssakausi oli tullut Sunset Valleyn pieneen kaupunkiin.

Oli ihailtavaa että vielä jotkut kasvit sinnittelivät syksyn viimoista huolimatta.

 Sinnittelivät, kuten Tatiana Pisarro.

Eräänä iltana Christopher Law makaa sängyllä vanhan ystävänsä poikamiesboksissa.

Hän ei ollut kestänyt enää Aimeen, Tatianan ystävän arvostelevia katseita.

Muutaman päivän päästä hän palaa takaisin Ranskaan, tyttöystävänsä luo.

Hän palaa takaisin helvettiin.

Mies ponkaisee ylös sängyltä ja tarttuu vapisevin käsin puhelimeen.

Pikavalikosta naisen numero, paina vihreää, paina vihreää.

Hetken kuluttua puhelimesta kuuluu ylipirteä ääni:

- Heippa muruseni! Kunpa tulisit jo tänä iltana kotiin! Minulla on niiiin kova ikävä!

- Maryse, minun täytyisi kertoa eräs asia, Christopher sanoo hieman empien.

 - Mm, tottakai! Mutta miten sinä lähdit niiin pitkäksi aikaa työmatkalle? On raskasta olla eros-

- Maryse! Chris keskeyttää.

- Haluan erota.

- Ei! Mutta minä rakastan sinua! Ja meidän pitää mennä naimisiin! En halua olla köyhä! Maryse nyyhkyttää eikä huomaa paljastuneensa.

- Mitä? Christopher henkäisee ja lyö nopeasti luurin korvaan.

- Sinä liero, hän mutisee.

 Sinä yönä molemmat näkevät samaa unta.

Unta heistä, yhdessä.

 He tanssivat.

Tanssivat kuin olisivat syntyneetkin tanssimaan yhdessä.

 Ja suutelevat, pitkään ja hartaasti.

Kun tuo hetki on ohi, he katsovat toisiaan rakastuneesti.

Mutta sitten tulee jälleen se lause, lause joka on kummitellut molempien mielessä.

Chris, tämä oli viimeinen suudelmamme.
Muutaman päivän kuluttua

Tatiana on herännyt jo aikoja sitten. Mutta nyt hän ei enää jaksa nousta.
Masennus, sen täytyy olla masennus. Ja minä tiedän miten parantua.

  - Aimee! Tarvitsen sinua! Tatiana huudahtaa puhelimeensa hieman turhan kiivaasti.
- Joo joo, tulossa. Mutta hei, koita rauhottuu, mä en jaksa mitään kiukkupussia auttaa!
Tatiana naurahtaa hermostuneesti.
- Älä jännitä. Kerran hän vastasi myöntävästi, niin kaikki menee hyvin.
- Mutta entä jos..
- Tat! Missä on se seikkailunhaluinen tyttö?
- Se jäi Jasonin makuuhuoneeseen, Tatiana sanoo murheellisesti.
Hetken kuluttua

- Kyllähän minä ihan nätti olen, Tatiana toteaa hiljaa.
Viviane oli mennyt päiväunille ja Aimee oli jo matkalla.

- Minkä tyylistä meikkiä toivot?
- Ehkä jotain sinistä luomiväriä tai jotain? Tatiana ehdottaa hiljaa.
- No, katsotaan, Aimee sanoo ja mutristaa huuliaan mietteliäästi.

 - En pidä kampauksestani, se ei ole tyyliäni, Tatiana toteaa 20 minuutin kuluttua.
- Huoh, hyvä on. Mutta meikki on okei?

- Meikki on okei, Tatiana sanoo ja katsoo jännittyneesti ulos.
- Mitä kello on?
- Taitaa tulla kohta kuusi.
- Ei! Minun täytyy lähteä! Tatiana huudahtaa.
- Odota! Laitan hiuksesi nopeasti!

- Parempi, Tatiana toteaa hymyillen.
- Sinähän aivan hymyilet! Aimee sanoo nauraen.
- Kiitos Aimee, olet ihana.
Puolen tunnin kuluttua

Heti löydettyään Christopherin Tatiana tarttuu miestä käsistä ja kuiskaa:
- Christopher, minä olen niin pahoillani.
- Älä, pidetään nyt vain hauskaa yhdessä, Chris sanoo ja hymyilee.

 - Mennään syömään, tule, Chris lisää ja katsoo Tatianaa odottavasti.
Nainen nyökkää ja hymyilee.

 Muutamaa kerrosta ylempänä on noutopöytä jonka luo kaksikko suunnistaa hiljaisuuden vallitessa.

- Chris, nuo ovat lempikukkiani! Tatiana huudahtaa.
Christopher virnistää ja sanoo:
- Joku on tainnut juoruta mieltymyksistäsi.
Aimee, Tatina arvaa mielessään.

 Hetken pari syö hiljaa.

 - Kuinka paljon... kuinka paljon tämä maksaa? Tatiana kysyy hieman vaivaantuneesti.

- Älä yritäkkään! Christopher huudahtaa.
Tatiana katsoo häntä kysyvästi.
- Talo tarjoaa, mies vastaa ja kurottautuu suutelemaan Tatianaa.

- Mitä tarkoitat?
- Omistan tämän paikan.
- Vau... oletko tosissasi?

Chritopher vain naurahtaa ja sanoo:
- Tule, pidät tästä varmasti.
Tatiana nyökkää pienesti ja suo miehelle leveän hymyn.

 Tatiana katsoo epävarmasti puisia ovia.
- Ihastut siihen.

- Chris! Tatiana huudahtaa ja katsoo lumoutuneena salia.
- Pidätkö?
- Rakastan.

- Tämä on uskomatonta! Tatiana sanoo ja antaa katseensa kiertää suurenmoista salia, sen lavaa ja kauniita vanhahtavia tuoleja.

 - Kiitos, Tatiana kuiskaa.

- Haluatko lähteä jo vaikka tanssimaan? Chris kysyy mutta ei saa sanallista vastausta.
- En, Tatiana kuitenkin lopulta sanoo ja vinkkaa silmää.

 Tatiana istuutuu ensimmäiselle riville ja saa pian Christopherin viereensä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuiskaa:
- Sinulla on jo tyttöystävä.

 - Me erosimme, Chris kertoo ja katsahtaa Tatianaan.
- Mennään tanssimaan, nuori nainen sanoo jo pirteämmin.

 - Tää on kaunis paikka. Mutta mä kun luulin että olet ensimmäistä kertaa Sunset Valleyssa, Tatiana puhelee kävellessään kohti erästä parveketta.

 - Mä synnyin täällä. Kasvoin täällä. Ja lopulta muutin täältä.
- Ai, mä en tiennyt.

 Tatiana lisää:
- Olisko mun kuulunut tietää?

- En mä tiedä, Chris toteaa ja naurahtaa.

- Saanko luvan? Christopher kysyy ja suutelee naisen kättä.
- Toki, Tatiana sanoo ja sallii pienen kikatuksen karata huuliltaan.

 - En osaa tanssia, Tatiana sanoo ja irvistää taidoilleen.

 - Mm, minäkin olen oikea mestari.

- Kuinka paljon me oikein nautimme?

- Ei aavistustakaan! Mutta varmaan aika paljon, Tatiana sanoo ja nauraa.

- Lentoni lähtee huomenna, Christopher kuiskaa.

 - Minä tiedän, Tatiana kuiskaa ja antaa muutaman kyyneleen valua poskilleen.

- Mutta muista, että rakastan sinua aina.
 Aamulla

Tatiana nousee istumaan sohvalta. Hän venyttelee ja katsoo ympärilleen.
Tuntuupas täällä kylmältä.

Hän kävelee lämmityksensäätölaitteen luo ja huomaa saaneensa viestin.
"Aivaimesi ovat pöydällä"
- Chritopher, Tatiana kuiskaa ja purskahtaa itkuun.
~
Sinne meni Chris. 
Ihan kivan pitunen osa, vähän tylsä. Pahoittelen lievää laaduttomuutta, oon nyt vaan vähän laiskalla päällä. Joo, herää kysymys, millon en olisi...?
Haluisitteko lukumusiikkia?
Lupaan nyt yhden asian, nimittäin, jos saan vielä yhden (1, nollan jälkeen tuleva numero, viisi miinus neljä jne.) uuden lukijan, edes yhden, niin lupaan tehdä "kulissien takana" ekstran. 
Se ei nyt kuulosta hirveen siistiltä, mutta se on (toivottavasti) ihan hauskaa luettavaa.
Kattokaas muuten, löysin yksisarvisen.

 Ennenkuin pääsette kommentoimaan niin sanon vielä, että jos jotkin sekarotuiset tarinani kiinnostavat, niin klikkaappa tästä.
Niin ja kiitos ihanista kommenteista, ootte ihania!
Kiitos, 
Omenainen