Osa 2. Tuttavuuksia

Odottamiseen kyllästynyt nainen seisoo uimalan perällä. 

Lopulta hän näkee tutun näköisen naisen lähestyvän juoksujalkaa.

 - Aimee? Anteeksi kamalasti että tulen myöhässä! Tatiana sanoo ja ryntää Aimeen luo.

- Höpsistä, ei se mitään. Ainahan sinä olet myöhässä ollut! Aimee kiusoittelee.

- Mitä sinä olet tehnyt Tatiana? Tyylisi on karmea! Aimee kauhistelee nauraen.

- Tulin raskaaksi, Tatiana paljastaa hieman nolona.

 - Mitä?

- Kuulit oikein. Mutta meillä menee nyt ihan hyvin Vivianen kanssa. Entä sinä?

 - Olen yrittänyt pitää veljesi kurissa. Ja olen minä muutakin tehnyt, Aimee naurahtaa.

- Kerro kaikki!

- Noel antoi töitä perittyään sukutilanne, olen muuten kehittynyt nektarialalla! Ja olen pahoillani äidistänne. Hän oli hieno nainen. Tatiana nyökkää vaisusti, aihe on edelleen arka.

- Tiedän että tämä on kamalaa, mutta pärjäämme paremmin ilman äitiä. Minä ja Viv siis. Perintörahat eivät olleet valtaisat, mutta minulla on vihdoinkin varaa lastenhoitajaan. 

Tatiana on hetken hiljaa ja mutta sanoo sitten virnistäen:

- Nyt kyllä loppuu tämän tylsän aiheen käsittely. Mitenkäs miesasiat?

 - Noh, Aimee sanoo vaivaantuneesti.

- Äläs nyt! Et voi kertoa mitään pahempaa kuin minä. Tulin vahingossa raskaaksi ja Vivianen isä hylkäsi meidät. Nyt koko naapuristo pitää minua pilkkanaan, Tatiana kertoo ja irvistää.

 - Et saa sitten suuttua. Minä ja Noel olemme alkaneet seurustelemaan.

- Voi, te olette taatusti suloinen pari. Ajatella, Pisarron ja Bossen suvut saattavat yhdistyä! Tatiana sanoo ja vinkkaa silmää.

- Tähän väliin, sanot minun tyyliäni karmeaksi. Mitä itselläsi on päällä?

- Arvaa! Valitsin juuri sen matkatoimiston joka päättää ottaa kaikki Ranskan mummot mukaansa! Ja jos pukeudun yhtään trendikkäämmin niin hotellissa alkaa oikea mummokuoro:

- Miten hän kehtaa?

- Sietäisi saada selkäänsä!

Aimee huokaisee liioitellusti.

 - On sinullakin ongelmat! Tatiana naurahtaa.
- Tatiana, tunnen sinut. Älä nyt sitten väitä vastaan, ok? Aimee sanoo ovelasti.
- Ok...

- Samassa koneessa kuin minä, tuli eräs mies. Hän 22-vuotias ja koko Champs Les Simsin komein,
ja halutuin mies. Christopher Law nimittäin! Aimee sanoo kuin kyseessä olisi julkkis.

- Et ole tosissasi! Tatiana puuskahtaa.
- Olen, tottakai!
- Hyvä on, kerro sitten suunnitelmasi, Tatiana huokaisee ja katsoo lapsuudenystäväänsä.
Hetken kuluttua

- Voin yrittää, mutta saat sitten luvan tulla hoitamaan Vivianea!
- Joo joo. On sinustakin tullut aikamoinen mummo, Aimee sanoo lempeästi.
- Nyt minun täytyy mennä, myöhästyn muuten lounaalta, ja se ei ole hyvä..
- Selvä. Harmi ettei ehditty ollenkaan uida, Tatiana harmittelee.
- Äläs nyt, minä uin jo ennenkuin tulit. Voit ihan hyvin jäädä tänne.

 Aimeen lähdettyä Tatianakin pistäytyy nopeasti altaassa.

Onko järkeä urheilla jos on muutenkin aliravittu? Hän miettii noustessaan altaasta.

Päivät vierivät ja Viviane oppii kävelemään.

 Tatiana yrittää riemuita Vivianen kehityksestä, mutta hän on edelleen omissa maailmoissaan.
Aimee kertoi mitä tehdä, miksei?

 Useat illat Tatiana istuukin puiston penkillä. Mutta se jäa aina siihen.
En minä voi. En vain voi.

 Päivät kuluvat ja maailma jatkaa menoaan.

 Aina tulee uusi ilta ja Pisarron tytöt nukahtavat.

Lopulta eräänä iltapäivänä Tatiana uskaltautuu rullaluisteluradalle.

 Nuoren naisen meno on horjuvaa ja sen huomaa erityisesti 22-vuotias mies.

Hän katsoo tummanvihreilläsilmillään Tatianaa ja kysyy:
- Tarvitsetko apua?

- Saatan tarvita, Tatiana myöntää ja muistaa vielä lisätä:
- Olen Tatiana Pisarro.
- Christopher Law, mukava tavata Tatiana, mies sanoo ja ottaa Tatianaa käsistä.

 He harjoittelevat tovin hiljaisuuden vallitessa kunnes Tatiana uskaltautuu puhumaan.

 - No Christopher, mikä sinut on tuonut Sunset Valleyhyn? Et nimittäin taida olla täkäläisiä.
- Halusin paeta tyttöystävääni. Hänestä on tullut aivan mahdoton. Ja sano vain Chris.

Tyttöystävä? Tatiana ihmettelee mielessään.
- Miten sinusta on tullut niin taitava rullaluistelija? Tatiana kysyy ja naurahtaa.

- Olen harjoitellut. Ystäväni Noel on vielä taitavampi.
- Mitä? Tatiana päästää suustaan.
- Et kai puhu veljestäni? Noel Pisarrosta?

 Chris ei ehdi vastata sillä Tatiana kaatuu juuri silloin kovalla ryskeellä...

...ja onnistuu vetämään Christopherin perässään.

 - Voi anteeksi Chris! Tatiana huudahtaa.

 Eih... Mitä minä taas tein?

 - Ei se mitään, Chris vastaa ja naurahtaa.
Hetkeä myöhemmin

 Tatiana ja Christopher ovat rullaluistelleet jo useamman kymmenminuuttisen kuin Tatiana olisi uskonut. Nyt he kuitenkin ovat tulleet tauolle.
- Kuule Tatiana. Sinä olet kyllä ihan hirveän ihana, Chris myöntää ja saa Tatianan punastumaan.

Ja siinä, yhdessä hetkessä Christopher suutelee Tatianaa.
~
Okei, mä en nyt aio tunnustaa että tuli vähän tippa linssiin vikaa kuvaa ottaessa...
 Tästä osasta tuli aika lyhkäinen mutta yksi lyhyt osa ei ainakaan minun maailmaani kaada.
 Ja Aimeen ulkonäköä pahoittelen, ei ole oma simini. 
Syy on ihan se että 4 simiä perheessäni riittää kyllä.
Tämä osa tuli nopeammin kuin edellinen, piste siitä mulle.
Ja kiitos paljon kommenteista jotka sain edelliseen osaan. 
Kiitollisuudenvelassahan mä nyt taas olen, huomasin nimittäin että Pisara ja Poinsettia olette linkittäneet tämän tarinan blogeissanne.
Kiitos todella paljon. Heti kun jaksan laittaa oman linkkilistani tänne niin bloginne tulevat ihan listan kärkeen. Ja sitten voisin yrittää älytä mistä saan tuollaisen ihme mainostus-laatikkoisen tuonne. Että sellaista.
Kiitos,
Omenainen