tiistai 25. helmikuuta 2014

1. Extra: Kulissien takana


Ensimmäinen extra on tässä. Ekana ajattelin vähän kertoa tästä rumbasta jonka käyn läpi aina uuttaa osaa tehdessäni. Sen jälkeen vähän tämmösiä kulissien takana kuvia  ja jotain mun mietteitä. Ei hätää! Ei hirveästi viivästytä seuraavan osan tuloa, pikkuisen tottakai. Nyt päästän teidät kuitenkin asiaan.

Suunnittelu

Suunnittelu on oikeastaan lempivaiheeni. Käyn päivittäin tarinan tapahtumia läpi, mietin eri henkilöiden ajatuksia, motiiveja ja ylipäätänsä mielessäni häilyy koko ajan miettiessäni jotakuta tiettyä henkilöä kysymys "Kuka hän on?". Koko tarinan ajan tutustumme uusiin henkilöihin, ja selkeyden vuoksi on tärkeää että minä ymmärrän heitä täysin, jotta voin yrittää valaista jokaisen luonnetta ja motiiveja teillekkin. Jos minä en tunne heitä, on lukeminenkin rasittavaa sillä ei saa oikeaa kuvaa henkilöistä vaan joutuu arvailemaan. Voin paljastaa että suunnitelmani yltävät Tatianasta vielä kaksi sukupolvea eteenpäin (Viviane 1. sukupolvi jne.). Luultavasti lopetan Vivianen lapsenlapsiin, jos niitä ikinä tuleekaan. Sen jälkeen suunnitelmissa olisi aloittaa uusi tarina johon annan esimakua tarinan loppupuolella. Olen huomannut että tähän tarinaan kohdistuvat suunnitelmani ovat hieman... sanoisinko rajuja? Onnelliset loput eivät ole onnellisia loppuja jos koko tarina on ollut yhtä onnellista pyörrettä, niinpä paljastan että suunnitelmissa on kahden parin erot, sekä yhden henkilön ennenaikainen kuolema. Tietenkin mainitsen myös sen että myös yhdellä päähenkilöistä tullaan toteamaan eräs sairaus. Idea tähän tulee suuresta halusta änkeä omaa elämääni tarinaan. Itselläni on siis tämä samainen sairaus, mutta ei siitä sen enempää. Inspiraatiota saan aivan kaikesta. Varsinkin kun kuuntelen musiikkia. Kamalimmat käänteet tulevat mieleeni juuri tällöin. Rakastan kuunnella Vain elämää 2. kautta sekä sitten sekalaisesti vähän kaikkea. Nämä seuraavat biisit kuuntelen ainakin joka toinen päivä: Todella kaunis, Siipeen jos sain (Laura Närhi), Minä olen, sinä olet, Mitä silmät ei nää, Äiti pojastaan pappia toivoi (Ilkka Alanko), Mä annan sut pois. Ja tietenkin kun luen muiden tarinoita niin saatan joko poimia pieniä pätkiä tai sitten keksin jonkin uuden nerokkaan idean tarinan inspiroimana. Vaatimattomuus myös pukee minua oikein hyvin kuten huomaamme. Modit ja erityisesti poset antaa kanssa voimia tulevaa kuvausta varten, ja helpottaa suunnittelua. Poseja ja modeja saatan valita yhteenkin osaan tunnin tai puoltoista. Ja koska älykääpiö olen, niin aina kun uudet poset olen valinnut, tallentanut, purkanut ja siirtänyt "poses"-kansioon niin pelissä huomaan että kaksi kolmasosaa on kadonnut. Hyvä minä!

Kuvaaminen

Huhhuh, kovin työ on kyllä kuvaamisessa. Ja koska en ole ainut lapsi (ja Sims3 vain pöytäkoneellamme, mur) niin tietokoneelle en aina pääse. Luojan kiitos meillä on myös Xbox360 sekä vanhempien ipadit joilla nuo 2- ja 5-vuotiaat voivat sitten pelailla. Ruutuaikaa tulee noin 150 % liikaa koko perheelle, ihan tietoisia olemme. Yritin siis viestittää äskeisellä lauseella että ihan turha tulla kauhistelemaan. Asiaan, yritän saada kuvista mahdollisimman aidon oloisia ja poseja jonkinverran käytän. Mulla vaan menee simien asetteluun niin kamalan kauan aina että poset on siinä mielessä vähän hankalia. On silti kiva kun voin kanssa muille simeille asettaa jotkin kivat poset ja niiden kautta sitten liikutella niitä. Mukavaa kun tuntee ittensä joksikin jumalaksi, olette vallassani simit! Kuvaan useissa erissä. Ensimmäisenä kuvaan noin 30-40 % ja sitten loput joko kerralla tai kahdessa erässä. Juuri tälläisiä kulissien takana extroja varten napsin kuvia esim. pose mokistani. Muistatte varmasti viime osasta kohdan jossa Tatiana nojaa sänkyynsä ja toteaa olevansa masentunut.
Tässä totuus siitäkin kuvasta. (Tatiana leijuu)

Vuodenaikojen kestoa joudun paljon säätämään. Oikeastikkin syksyyn olisi ollut vielä noin 4 päivää, mutta kun tarinaa teen niin normaalit pelailut ei oikein innosta. Eikä siitä sinänsä ole mitään hyötyäkään.

 Kirjoittaminen

Todella helppo homma. Kuvat paikalleen ja sitten vain kirjoitamaan. Mikäs siinä. No joo, voin kertoa nyt vähän syvällisemmin. Katon kuvaa ensin hetken, muistelen mitä siinä tapahtuu (mullahan on tunnetusti "tosi hyvä" muisti...). Aika paljon mulla on mielessä aina jo kaikkia osuvia reploja, mutta sitten pitää tietenkin vähän täydennellä ja etsiä porsaanreikiä jotka sitten paikata. Kirjoitan aika usein kerralla koko osan. Joskus ei tietenkään puhti ja aika riitä mutta kirjoittaminen vaan on niin helppo homma kun on jo kuvannut, että kyllä siihen melkein aina jaksamista on. Kun olen saanut kirjoitettua koko osan tarkastan sen ensin kaksi kertaa sitten vielä esikatselussa lasken kuvat ja luen vielä kerran läpi. Tästä on tosi vaikee kirjottaa, toistan vaan itteeni. Se siitä. Nyt tiedätte vähän siitä kuinka hankalaa mun pienillä aivoilla on suunnitella, kuvata ja kirjoittaa.

Kommentit

Myönnettäköön, rakastan kommenttejanne. Tarkastan sähköpostini noin 15 kertaa päivässä. Yleensä teen sen Ipadilla. Katson näyttöä ja kysyn "Siis sulla ei nyt ole mulle mitään?". No, sitten katon ihan innoissani että uusi sähköposti. Ja "jee", se on Twitteriltä! "Tunnetko henkilöt pälä pälä pälä"! Raivostuttavaa! No, sitten tarkastan 11 illalla ja oho! On tullut uusi sähköposti joka ilmoittaa kommentista. Siinä vaiheessa olin jo luovuttanut. Heh, seuraavana päivänä sama uudestaan.

 Suhteeni päähenkilöihin

Kun pelaan, on pienimuotoiseksi tavaksi tullut tuo selostaminen, joko mielessä tai hiljaa puhuen. Joo, pitäis varmaan alottaa tyyliin joidenkin pelivideoiden tekeminen, mutta njääh.. miten siihenkin riitäisi aika? Koitetaan nyt pysyä hetki asiassa. Ideana nyt on että kerron mitä ajattelen eri henkilöistä kun heillä pelaan.
  
Kun pelaan Tatiana Pisarrolla en hirveen usein turhaudu. Tai no iltasin joo. Tyypin pitäis hoitaa lastaan mutta sitten onkin ihan pakko mennä nukkumaan! Sillon mutisen jotain tähän tyyliin "Tatiana, tyhmä! Tyhmä tyhmä ihminen! Eikun sim. Onko sulla aivoja? Ilmeisesti ei!". Katon näyttöä murhaavasti ja totean mielessäni "Sä olet niin lutunen!". 


Christopher Law, senkin idiootti! Jotain ton tyyppistä. Haukun sitä itse keksimäni juonen takia, kyllä. Mä en tykkää Chrisistä. Se on... ärsyttävä. Liian sinisimänen ja liian rakastunut Tatianaan! Muuten menisin tapattamaan sen Egyptiin, mutta se ei nyt kyllä ihan käy päinsä. Suunnitelmat menis aika uusiksi....


Viviane Pisarro on söpö. Mutta sen ihonväri on liian tumma ja hiukset liian vaaleet. Sillä on tullut varmaankin aika paljon geenejä isän puolelta. Ei muuten aavistustakaan minkä näköinen Jason (idiootti) on!

Aimee Bosse sun vaatteesi! Miksi mun pitää keksiä aina kaikkia tyhmiä tekosyitä tyylisi takia. Tuhma EA! Mä kidun Aimeen takia. On sekin ihan kiva persoona, ja säilynyt paljon nuorekkaampana henkisesti kuin Tatiana....


 Muuta hauskaa

 Te tiedätte että tämä on Pisarrojen tontti. Siinä on niiden talo, joo.

 Mutta mikäs tämä on? Tämä ei todellakaan ole mikään viaton pikku vaja.
 Sisällä on hissi.
 Saavuimme alakertaan.
Okei, tässä on ruokasyntetisaattori.
 Kukas toi oikein on?
 Ihan rauhassa kamu.
 No mitäs tuolla sitten on?
 Taisimme saapua vessaan.

 Jossa on ikkunoita?
 Mennään mieluummin hissin vieressä olevaan huoneeseen.
 Hmm... Näyttää etäisesti tutulta.
 Oikeen telkkarikin.

  Hetkonen, Chritopher Law, mitä ihmettä sä täällä teet? Sun lentos lähti jo!

No joo. Tänne siis majoitin Chrisin ja sen tuntemattoman pojan. Ajattelinpahan paljastaa.
 Ja pose player on Tatianan vessassa.

Murhaava ilmeeni, heh.

Tämmöstä tällä kertaa, toivottavasti piditte. Seuraava osa tulee toivottavasti pian.
Kiitos,
Omenainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti