Prologi

Tatiana peittää huokauksensa. Jälleen kerran hänen pieni tyttärensä saa kärsiä hänen puolestaan. Tatiana teki virheen, mutta ei murtunut, vaan on hoitanut äitiytensä hyvin. Häntä vihataan. Mutta syy on typerä, kerrassaan typerä. Eikä tänäänkään, Vivianen syntymäpäivänä kukaan voi unohtaa halveksuntaansa.

- Viviane, mennään leikkimään. Äiti osti sinulle uuden lelun, Tatiana kertoo hymyillen.

- Joo, Viviane sanoo vaimeasti. Hän on vielä pieni, mutta ymmärtää että tänään on erityinen päivä.

 - Mitä ääti osti? Viviane takeltelee äitinsä korvaan.

- Kohta näet kulta, hyvää syntymäpäivää, Tatiana kuiskaa ja on onnellinen siitä että saa viettää tätä päivää aivan rauhassa. Nauttia joka hetkestä.

Tatiana vaipuu kuitenkin taas omiin ajatuksiinsa Vivianen tutkiessa mihin uusi lelu on piilotettu.

 Tatianan kiskaisee nykyhetkeen Vivianen naurun kiljahdus, hän on löytänyt uuden nukkensa.

- Tykkäätkö siitä Viv?

- Joo, Viv tykkää, Viviane vastaa iloisesti. 

Juuri silloin ovikello soi. Tatiana huokaisee.

- Tulen ihan kohta! Hän huikkaa.

 Oven takana on Monica Andrews, heidän naapurinsa. Tatiana saa tekohymyn huulilleen ja kysyy:

- Hei Monica, miten voin auttaa?

- Voi Tatiana, minä olen kuullut huhuja!

Tatianan rinnassa syttyy pieni toivon pilke, haluaako Monica muistaa Vivianea? Tuo tunne haihtuu kuitenkin samantien kun Monica avaa suunsa.

- Ihmiset sanovat... he sanovat että olet löytänyt uuden. Paikkaamaan Jasonin jättämän aukon.

Tatianaa alkaa jo ärsyttää.

- Ja näin meidän kesken, oli kyllä ihan oikein että jätti sinut. Abortti olisi ollut hyvä ratkaisu! Monica jatkaa. Se on kuitenkin virhe.

 - Miten sinä kehtaat? Viviane täytti tänään 2-vuotta! Tatiana puuskahtaa itkukurkussa ja menee nopeasti takaisin sisälle. Hän ei ehdi kuulla Monican hiljaista toivotusta:

- Jaa, no hyvää syntymäpäivää.

Tatiana keittää nopeasti kahvia, mitään vahvempaa hänellä ei ole.

Kahvia juodessaan hän miettii tilannettaan, Tatiana päätyy aina samaan pisteeseen, heidän on muutettava. Mutta minne? Vaikka kannattaako edes haaveilla, ei. Heillä ei ole siihen varaa.

- Kultsi, onko nälkä?

- On. Saato luokaa? Viviane kysyy iloisesti ravistellen nukkeaan.

- Tutte! Se on tutte!

Tatiana naurahtaa ja katsoo tuteksi ristittyä lelua.

- Mennään, Tatiana sanoo ja nostaa Vivianen syliinsä.

- Mihinkäs sinä sen nukkesi nyt pistit?

- Missä isi on? Viviane kysyy Tatianalle jo tutun kysymyksen.

- Isi ei nyt ole täällä. Mutta äiti on, Tatiana vastaa hieman empien.

 Viviane kuuntelee keittiöstä kantautuvaa äitinsä mutinaa.
- En voi selittää tuota enää noin. En voi myöskään kertoa totuutta, ainakaan vielä.

Tatiana syö nopeasti enää sanaakaan sanomatta.

Lautasta viedessään hän kuiten sanoo hiljaa:
- Viviane, kohta me pääsemme kotiin.

 Viviane tahtoo vielä leikkiä äitinsä kanssa mutta Tatiana ehdottaakin:
- Mentäisiinkö kävelylle?

 Aika on hurahtanut nopeasti ja kun tytöt palaavat retkeltään alkaa tulla jo myöhä. Tatiana kiroaa vielä mielessään, hän oli antanut Vivianen rattaat lainaan eikä ole saanut niitä takaisin, tämäkin reissu olisi voinut olla helpompi rattaiden kanssa.

 Kotona uupunut 2-vuotiaan lapsen äiti antaa tyttärelleen iltapalaa ja käy nojatuoliin istumaan.

 Nyt Tatiana sallii pienen huokauksen karata huulien välistä, olisi helpompi vain painua pehkuihin ja jättää Viviane tänne, mutta ei. Tunnollinen äiti ei ikinä tekisi niin.

- Nyt sinulle laitetaan yöpuku, ja sitten menet nukkumaan höpönassu, Tatiana sanoo Vivianen haukotellessa makeasti.

- Ooto tämä uusi? Viviane kysyy kun on saanut yöpuvun päälleen.
- On se, Tatiana kertoo. 

- Sanotko äidille hyvää yötä?
- Hyvää öötä ääti.

Tatiana silittää Vivianea vielä ja on onnellinen ettei uhmaikä ole vielä alkanut. 
Mutta siinä hän on väärässä.

 Viviane alkaa nimittäin juuri silloin kiukuttelemaan.
- Pois! Päättä pois! Hän kiljuu mutta Tatiana ei anna periksi.

 Kymmenen minuutin kuluttua molemmat ovat päässeet höyhensaarille.

Aamulla

Aamu koittaa kuitenkin pian ja Viviane herää.

Tatiana tulee hakemaan tytärtään kun puhelin alkaa soida.
Hän laskee Vivianen maahan ja lähtee toiseen huoneeseen puhumaan.

 Soittaja on hänen työnantajansa. 

- Huomenta neiti Pisarro. Tänäänhän sinun piti mennä taas rouva Bergin luo siivoamaan,
sanoo Ross Foxin virallinen ääni.

- Kyllä herra Fox. Olen tottakai menossa, Tatiana vakuuttaa.
Luurin toisesta päästä kuitenkin kuuluu syvä huokaus.

- Ei, neiti Pisarro. Te ette enää mene. Rouva Berg ei tahdo teitä siivoamaan enää,
ja näin rehellisesti sanottuna ei kukaan muukaan. Olen pahoillani, teidät on erotettu.
- Se-selvä. Hyvää päivänjatkoa, herra Fox.

 Syötyään Tatiana kuuleekin jo tyttärensä kaipaavat äänet.

 - Luotaa, Viviane vaatii ja lopettaa leikkinsä.

 - Selvä, selvä. Mennään aamiaiselle, Tatiana sanoo lempeästi ja kantaa Vivianen olohuoneeseen.

- Pärjäile siinä ihan hetki, äiti käy vessassa, Tatiana huikkaa.

- Ääti ääti ääti ääti! Viviane huutaa tylsistyneenä.
- Tullaan! Kuuluu vaimea huuto vessan suunnalta.

- Ihan rauhassa!

 - Voi, sinähän ehdit tylsistyä jo ihan täydellisesti, Tatiana naurahtaa.
Ulkoa kuuluu kolinaa. Pian se lakkaa ja askelet loittonevat.

- Viv, meidän vaunut tuotiin, Tatiana riemuitsee.

Lähempää tarkastellessa kuitenkin huomaa että renkaat ovat puhki.
- Huoh, no, mennään silti ulos, Tatiana sanoo ja katsoo apeasti renkaita.

 Pitkän kävelymatkan jälkeen Pisarron tytöt saapuvat rannalle harjoittelemaan kävelemistä.
Hiekka osoittautuu liian pehmeäksi, joten harjoitukset alkavat kivetyksellä.

 Tatiana riemuitsee eniten näistä hetkistä jolloin saa katsella tyttärensä kehitystä.

 Viviane pyllähtelee kokoajan mutta nauraa silti aina.

Päivä alkaa kääntyä iltaan ja Vivianekin on saanut otettua muutaman askeleen.

Ja niin neidit lähtevätkin jo kotiin.
~
Noin, prologi tuli vihdoin valmiiksi. Teossa meni aikaa,
sillä eräät heebot, joita vanhemmiksikin kutsutaan ovat rajoittaneet
ruutuaikaani. Tämä alku oli hiukan tylsä, joo. Mutta sain kuvattua, tai ainakin toivon niin, tätä erittäin köyhää arkea ihan kelpuutettavasti. 
Tatiana sai loukkauksia naapurilta,ja sitten vielä potkutkin. 
Kiinnostuitteko ollenkaan?
Mitä mieltä olette sisustuksesta?
Pääsevätkö Pisarron tytöt muuttamaan? Jos pääsevät, mihin?
Sitten vielä, tämä "vauvakieli", pidittekö? :D
Kiitos ja kumarrus, 
Omenainen 

 PLUS
Vaunujen kanssa oli vähän ongelmia.... ;D