Osa 7. Sovun abc

 - Olet isä.

- Se ei ole varmaa.

 - Kuka muu Régisin isä sitten voi muka olla? Tatiana kysyy ja istahtaa huokaisten sängylle.

- Se voi olla kuka tahansa.

- Ehkä pojan isä onkin salainen kaksosesi. Älä viitsi Chris, hän on aivan näköisesi.

- Teet vain oloni pahemmaksi.

- Anteeksi.

 - Mitä me teemme? Tatiana kysyy ja katsoo ärtyneesti Christopheria.

 - Nyt on kyse minusta ja lapsesta joka saattaa olla minun. Nyt ei ole meitä. On vain minä.

 - Tiedän, Tatiana sanoo apeasti ja katsoo vain puoliksi miestä.

 - Älä viitsi murjottaa, ei tämä kauaa kestä.

 - Oletatko että sinut vain unohdetaan jos todistetaan että olet isä?

- Tatiana... Chris pyytää.

 - Et saa olla niinkuin Vivianen isä! Et sä ole sellainen!

 - En niin. Mä hoidan tän kunnolla.

Tatiana nyökkää hyväksyvästi ja hymyilee pienesti.

 - Mä menen nyt. Varaan lentoliput, hän sanoo jäykästi ja räpyttelee silmistään kyyneleitä.

 - Tule vielä tänne, Christopher pyytää.

 Seinän toisella puolella Viviane katsoo järkyttyneesti eteensä. 

Hän aiheutti tämän. Äiti saa tietää sen taatusti.

- Sunset Valleyssa taas, Tatiana toteaa ja katsahtaa Vivianeen.

- Viviane... onko sinulla jotain kerrottavaa? Tatiana kysyy pitäen katseensa päivän lehdessä.

- Ei, Viviane sanoo jäykästi ja katsoo äitiään.

- Tai... kyllä mulla on. Mut lupaa ettet suutu.

- Se on mun vika että Chris on isä....

- Tuskin sinä Marysea raskaaksi silloin sait, Tatiana sanoo kylmästi.

- Ei kun mä usutin sen kertomaan Chrisille ja vaatimaan apurahoja.

- Mut en mä tarkoittanut sitä! En mä haluu pahaa Chrisille!

- Näytät haluavan, ja samalle teet myös pahaa minulle.

- Sä et saanut suuttua! Viviane kimpaantuu ja ryntää pois huoneesta.

Viviane niiskaisee. Käytävältä kuuluu ripeät askeleet.

- Viv... Puhutaan yhdestä jutusta.

- Mistä?

- Mikset olisi halunnut muuttaa Ranskaan? Olisit saanut uusia hyviä ystäviä. Ei se vain kieli voinut olla. Oltaishan me varmaan löydetty englannin kielinen koulu.

- No kun... Rehtori ja kuvisope sano että mä voisin mennä johonkin kuvispainotteiseen kouluun. Mut se on yksityiskoulu ja maksaa ihan sikana. Oisin voinu saada sinne stipendin mut sitten me lähettiinki Ranskaa, Viviane selittää tohkeissaan.

- Voi Viv, oisit kertonut! Tatiana sanoo ja hymähtää.

Vielä niin pieni, hän ajattelee.

- Entä jos mä soitan sinne kouluun ja kysyn onko paikkoja vapaana? Kyllä me ne rahat jostain saadaan.

- Oikeesti? Entä nyt syksyllä? Viviane kysyy innoissaan.

- Käyt vaikka kotikoulua tai jotain, kunhan pääset ensi lukukaudeks sitten sinne yksityiseen.

- Kiitti äiti, Viviane sanoo ja heittäytyy Tatianan kaulaan.

- Ole hyvä kulta, ole hyvä.
Viiden vuoden kuluttua

 - Viv, monelta sun pitää olla siellä pääsykokeissa? Tatiana kysyy irrottaen hetkeksi katseensa tietokoneen ruudusta.

 - Meetkö muuten bussilla vai lähenkö viemään sua? Chris lisää ja siemaisee kahviaan nauttien joka pisarasta.

 - Meille opetettiin kello jo ykkösellä, ei hätää. Mä lähen kohta. Ja ei tarvii, me mennään Sashan kanssa bussilla.

 - Meettekö te toimistolle vai jäätte tänne?

- Kyllä me mennään toimistolle vaikka pitäiskin pakata kamoja, vai mitä sanot kulta? Tatiana vilkaisee vastapäätä istuvaa miestä.
- Mmm, ihan miten vain.
- Tuosta oli taas paljon apua! Tatiana naurahtaa ja syventyy taas työhönsä.

 - Olethan nyt sitten ihan varma siitä tapetista? Viv?

 - Niin ja älä jää lorvimaan sinne Sashan kanssa, vaan tuut tänne auttaan pakkaamisessa. Ja se vielä, oothan ihan varma synttärilahjasi rodusta?

- Joo joo joo! Viviane sanoo närkästyneesti.

 - Mä menen nyt ja tuun sitten pakkaamaan, niinkuin te tahotte. Kyllä me kesäkuuhun mennessä ehitään pakata, 3 viikkoo aikaa, relatkaa vähän.

 - Onnee!
- Joo, kiitti!

~
Vivianen "viaton" osa lapsuudesta on nyt takana. 
Teini-ikäisenä näemme hänet seuraavaksi, huh, vähän pelottaa... :D
On tullut mieleen pitäisikö toinenkin tarina aloittaa... Saa nyt nähdä.
Ja pahoittelen valkoista laatikkoa kuvassa 25 tai jotain sinne päin. :/
No mutta, toivottavasti piditte, jättäkää kommenttia osasta ja myös siitä haluaisitteko toistakin tarinaa minulta. Teitä tuntuu olevan nykyään ihan hurjan paljon, kiitos siitä. <3

Omenainen