Tatiana säpsähtää hereille.
- Viviane? Kulta?
- Kaikki on ihan hyvin. Kanyyli otettiin just pois.
- Päästäänkö me kotiin?
- Sattuuko jalkaasi muuten vielä paljonkin?
- Joo, kyl me päästään kotiin nyt. Ja ei siihen enää paljon satu. Siinä on side ja saan kepit pariks päiväks.
- Kepit? Mutta sun nilkka vaan muljahti?
- Se meni pois paikoiltaan.
- Auts...
- No, jätän sinut pukeutumaan.
- Viviane saa kepit... Mutta Viv toipuu kyllä, Tatiana nielee kyyneleensä ja ottaa seinästä tukea.
- Tatiana, kaikki on hyvin. Kaikki järjestyy.
- Onneksi minulla on maailman ihanin aviomies, Tatiana kuiskaa.
Chris vetää hänet halaukseen ja kuiskaa Tatianan kyyneleitä kuivaillen:
- Emme ole vielä naimisissa.
Iltapäivällä
- Berta pliis... Kyl me saadaan olla täällä!
- No eikä saada! Lähetään nyt vaan!
- Eikä.. Eikä eikä eikä! Joku tulee! Narcissa kuiskaa kauhuissaan ja nousee siesomaan vaistomaisesti.
Tatiana kävelee ajatuksissaan sisälle ja hätkähtää.
- Kaksi teiniä ovat luvatta talossani.
- Kuuluisikohan nyt soittaa poliisille?
- Anteeks Tatiana! Me vaan haluttais puhuu Viville ja tultiin tänne...
- Tiedän, Berta, Tatiana naurahtaa.
Berta tönäisee takanaan seisovaa Narcissaa kertomaan.
- No... Me.. Berta! Kerro sä! Narcissa sopertaa blondin takaa.
- Me vaan mietittiin että missäköhän Viv ois..?
- Lähti yhdelle sekatavarakaupalle tekemään lehtijuttua. Eikö Viviane kertonut uudesta työstään?
- Aa okei. ja ei, Narcissa sanoo ja kiiruhtaa ovelle.
Tatiana katsoo heitä hetken ja hymähtää.
Toisaalla
- Huomenta, väsyneen oloinen poika mutisi. Hän katsoi sisään tullutta hetken ja näytti pirteämmältä.
- Kuinka voin auttaa?
- Tuota.. Huomenta, Viviane Pisarro toteaa ja hymyilee.
- Mulla on tapaaminen rouva Bloomin kanssa.
- Sanokaa vain neiti, joku naurahtaa.
- Te olette varmaankin Viviane? Nainen kysyy ystävällisesti.
- Johnny, meneppäs pois jaloista!
- Kyllä, olen. Mukava tutustua, tyttö sanoo ja tuntee selkänsä hieman suoristuvan. Kukaan ei ollut pitkään aikaan teititellyt häntä.
- No, jos mennään suoraan haastatteluun. Hmm.. Kertoisitko jotain kaupan perustamisesta, rouva... oh.. neiti Bloom? Miksi perustitte tämän liikkeen?
- Se.. se onkin hyvä kysymys, nainen sanoo ja naurahtaa.
- Ensinkin, sanokaa vain Amandaksi. Ja... olin ehkä sinun iässäsi kun kiinnostuin ajatuksesta. Ajatuksesta siitä että voisi olla oma pieni kauppa jossa myydä mitä tahtoo. Voin nyt sanoa, ettei se ole niin helppoa! Amanda katsoo Vivianea syvälle silmiin ja pitää pienen tauon.
- Minulla oli hyvä ystävätär. Hänen nimensä oli Wenda. Hän auttoi minua koko ajan. Wenda oli kovin erikoinen tapaus. Mutta me olimme erottamattomat. Kunnes... Voi voi voi... Oli kauppamme 5-vuotisjuhlat ja paikalla oli paljon väkeä. Tai ainakin siihen aikaan se oli paljon. Minua tietenkin kiinnostivat pojat paljonkin. Ehkä hieman liiankin paljon.
- Me löydettiin perille, Narcissa naurahtaa.
- Onkohan Viv jo tuolla?
- Hei, Viv on jo tuolla!
- Voi ei... Meidän olis pitänyt vaan soittaa! Jos se näkee meidät niin koko toi juttu... mitä se edes tekee tuolla? No kumminkin, toi koko juttu menee pilalle!
- Nar... ihan rauhassa, Berta hymähtää.
- Minä oli nuori ja tyhmä.. Tapahtui kuitenkin paljon asioita joita kadun.
- Ei se ikinä anna anteeks ja me kuollaan ilman ystäviä ja...
- Narcissa! Tuu tähän. Kuuntele, mä kuulen mistä ne puhuu, Berta kuiskaa ja vetää Narcissan vierelleen.
- Toi nainen taitaa nähdä meidät... No joo, ei se mitään.
- Ja... aamulla Wenda löysi minut kadulta nukkumasta ja kantoi kotiin. Mutta minä en ikinä tehnyt vastapalvelusta.
- Hän olisi vain halunnut että kerron mitä tapahtui. Miksi olin surullinen. Pidä ystävistäsi kiinni. Ethän sinä, kultaseni, riitele ystäviesi kanssa? Amanda katsoo surullisena Vivianea.
- Mä oon kamalan pahoillani.. Ja tuota... se on pitkä tarina.
- Minä kuuntelen, nainen hymyilee.
- Mulla on kaksi ystävää, Berta ja Narcissa. Me ollaan tunnettu vasta tämän kesän ajan, enkä mä ole kertonut heille paljoakaan. Mulle on tapahtunut jotain mistä ne haluu kuulla, mutta... pelkään ettei varsinkaan Narcissa ymmärrä. Muutenkin niillä on tosi paljon kaikkia yhteisiä juttuja mihin mä en kuulu. Kaikki niitten 6 tuntia kestävät puhelut ja semmoset... Ja nyt kun selvis että ne on pari, mä yllätyin ihan hirveesti, eikä ne tunnu ymmärtävän sitä. Mutta jos Berta ja Narcissa olis nyt tässä, mä kertoisin kaiken, Viviane nyyhkäisee.
- Miks mä en ymmärtäis? Narcissa kuiskasi.
- Ehkä sä oot liian täydellinen? Berta vinkkasi silmää.
- No enkä oo...
- Viviane-kulta, katsoisitko taaksesi?
- Berta! Narcissa!
~
Nyt ensimmäisenä pakko todeta että oon ollut nyt HIEMAN laiska... x)
Mutta seuraavassa osassa selviää sitten mitä Martyn ja Vivianen välillä oikein tapahtuikaan.
Sitä on kyllä kaikki pohtinut tosi paljon. Muistaakseni...
Ensimmäistä kertaa oli oikein lukumusiikitkin ja kaikki.
Jos unohdit pistää lukumusiikin heti aluksi,
käyhän tuo aivan ihana Juha Tapion biisi kuuntelemassa!
Hyvää syyslomaa!
Omenainen
P.S. Luen kaikki uudet osat teidänkin tarinoista heti huomenna.
