Vuoden päästä
Viviane vetää peiton päältään ja kävelee kylpyhuoneeseen hieroen silmiään.
Mun hiukset näyttää taas ihan kamalilta, ehkä ehin laittaa ne ennen liikkatuntia, hän huokaisee ja pesee edelliseltä päivältä jääneet meikit pois ja korvaa ne uusilla.
Tyttö palaa takaisin makuuhuoneeseensa ja pukeutuu.
Alakerrasta kuuluu astioiden kilahdukset toisiaan vasten.
- Huomenta äiti! Viviane huikkaa kävellessään työhuoneen läpi.
- Huomenta, nukuitko hyvin? Tatiana vastaa ja hymyilee.
- Joo, nukuin nukuin. Mutta äiti, onko mun pakko mennä liikkatunnille? Siellä ei oo kivaa!
- Kerran sulla ei mitään liikuntakieltokaan ole, niin on. Mä oon pahoillani mutta jokanen tunti vaikuttaa kumminkin sun numeroon. Mutta mä menen nyt pukemaan, Chris tulee varmaan kohta suihkusta, voitte puhua sen kanssa asiasta.
- Okei, Viviane vastaa närkästyneesti.
- No mikäs nyt on vialla? Chris kysyy ja menee hakemaan kahvia.
- Mä en tykkää liikasta, enkä ylipäätänsä urheilusta, Viviane valittaa.
- Kyllä sä vielä opit siitä tykkäämään.
- Enhän mäkään aluksi urheilusta pitänyt. Sitten tutustuin yhteen Royhin ja me käytiin salilla yhdessä ja pelattiin futista. Jos löydät jonkun jonka kanssa urheilla, on se paljon mukavanpaa.
- Pidän mielessä, Viviane sanoo ja hymyilee kiitokseksi.
- Mutta mun pitää nyt mennä, hän toteaa ja nousee niin että tuolin jalat raapivat lattiaa.
- Sori!
Vivianen lähdettyä Tatiana halaa Christopheria.
- Kiitos kun puhuit hänelle.
Liikuntatunti on jo ohi. Viviane kuulee itseään kutsuttavan.
- Viviane! Oota hetki, pojan ääni huudahtaa.
- Näytti olevan hyvä tunti sullakin, Marty sanoo ja katsoo harmailla silmillään Vivianen omiin.
- Öh joo, Viviane vastaa ja katsoo Martya.
- Oot tosi nopee.
- Öö nii... mut mun pitäis nyt mennä, Viviane toteaa ja työntää tyttöjen pukuhuoneen ovea auki.
- Nii joo, tottakai..
- Hitto! Aukee nyt, Viviane mutisee ja potkaisee kaapin ovea.
- Saanko auttaa? Marty ilmestyy kuin tyhjästä ja katsoo hieman arvellen kaappia.
- Ei kiitti, oisin vaan ottanut mun vihon mut kyllä mä nyt ilmankin pärjään, Viviane sanoo pikaisesti ja kävelee biologian luokkaan.
Hän istuutuu, tunnin alkuun on vielä 7 minuuttia eikä kukaan muu ole paikalla.
- Viviane, anna mun puhua loppuun, mä oon vaan yrittänyt kysyä että tulisitko koulun salille huomenna harjottelemaan kuntotestiä varten? Harry kysyy pikaisesti.
Viviane häkeltyy ja on hetken hiljaa kunnes päättää:
- Voin mä tulla.
Tatiana viimeistelee korjausfirman nettisivuja.
- Moi.
- Moi, miten liikassa suju? Chris kysyy ja vaihtaa kanavaa.
- Ihan hyvin, Viviane vastaa hajamielisesti ja viimeistelee kouluainettaan.
- Ota ruokaa kun olet valmis ja mene sitten vaikka vähän maalaamaan tai jotain. Meidän pitäis katsoa näitä nettisivuja.
- Joo, Viviane sanoo ja tirskahtaa. Tuskin Tatiana ja Christopher koko aikaa firmansa nettisivuja katsovat...
- Ai niin, Viviane mutisee. Hän lupautui menemään Martyn kanssa salille.
Mitäköhän siitäkin tulee...
Hän vaihtaa vaatteensa ja letittää hiuksensa.
Yhdeltätoista tyttö malttaa mennä nukkumaan vaikka miettiikin mitä seuraavana päivänä tulee tapahtumaan.
- Pitää patistaa nuo kauppaan, hän tuumaa hiljaa lauantaiaamun unihiekat vielä silmissään.
Hengitä, muista hengittää. Sinulla on tunti aikaa.
- Voi ei! Viviane parahtaa. Hänen parvekkeella kasvattamat kasvinsa ovat aivan nuupahtaneita ja rikkaruohojen peittämiä.
Viviane kuulee oven avautuvan ja hetken kuluttua sulkeutuvan.
- Päätit sitten kuitenkin tulla, hän toteaa väsyneesti.
- Mä oon pahoillani, bussi tuli myöhässä.
- Niin, tottakai, Viv sanoo närkästyneesti ja istuutuu kuntoilulaitteeseen.
- Tää onkin yllättävän raskasta, hän mutisee.
Marty naurahtaa ja kysyy:
- Ehkä juoksumatto olisi parempi?
- Väitätkö sä ettei mulla ole ollenkaan habaa? Viviane puhisee.
- Näkisit ilmeesi, Marty sanoo ja naurahtaa taas ystävällisesti,
- Näkisit itse omasi, Viviane sanoo pisteliäästi.
- Tää onkin raskaampi.
- Okei! Mulla ei ole ollenkaan lihasvoimaa! Tyttö huudahtaa luovuttaen.
- Jos treenaat viikon ajan joka päivä niin tilanne kyllä paranee.
- Mutta voidaanhan me mennä vaikka uimaan, se ei ole raskasta, ainakaan jos ei ota sitä ihan niin tosissaan.
- Ei käy.
- Suostuisit nyt. Ei sun tarvii ittees kiduttaa.
- No okei. Käyn vaihtamassa kuteet.
- Sä olit nopee, Viv toteaa ja hymyilee jo pienesti. Hän ei voi olla huomaamatta Martyn lihaksikasta kroppaa.
- No, tuutko sä?
- Tulin jo.
Nuoret uivat hyvän tovin vaikka koko aikaa tavoitteena ei olekkaan hyvä kunto.
Kun he ovat nousseet Marty ottaa Vivianen käsistä kiinni.
- Ootko sä vielä vihanen? Marty kysyy hiljaa.
- Mun pitää mennä, Viv vastaa pikaisesti.
- Mutta kiitti, mulla oli kivaa, hän lisää.
- Ai niin, soita! Viviane kuiskaa ja työntää pojan nyrkkiin paperilapun.
- Mä olin treenaamassa, Viviane vastaa kysymykseen jo valmiiksi.
- Sanokaa jotain, hän lisää ja istuutuu.
- Taidat olla syypää, Chris, Tatiana naurahtaa.
- Hah, itse käskit hänet liikkatunnille, Chris puolustautuu ja nauraa hänkin.
- Mukavaa silti että neuvojani kuunnellaan.
- Onko hän kiva?
- Äiti!
Huomenna hän soittaa, Viviane ajattelee ja hymyilee.
- Älä ajattele häntä nyt, keksity taidelukioon, hän mumisee.
Seuraavana aamuna Viv kuulee tuttua valitusta alakerrasta.
- Tatiana, on velvillisuuteni että käyn katsomassa poikaani. En voi hylätä häntä ja Marysea.
- Chris lähtee Ranskaan?
- Niin, Tatiana vastaa ja mulkaisee miestä.
Viviane huokaisee ja kävelee hetkeksi terassille odottamaan että aikuiset rauhoittuisivat.
~
Osa 8 oli sitten siinä.
Tiedän vallan mainiosti että olette aivan sekaisin ja pihalla.
Ei hätää, osien myötä ovenne takaisin ymmärrykseen aukenee enemmän ja enemmän.
Lopulta ehkä pääsette sisälle asti. ;)
Onko tahti liian nopea?
Pidättekö Vivianesta? Entä Martysta? Vivianen uudesta huoneesta? Ja koulusta?
Kiitos muuten yli tuhannesta sivun katsontakerrasta!
Rakkautta ja rauhaa,
Omenainen
